Natural resource use and exploitation: Throughout human history, the human-driven exploitation of wildlife has resulted in biodiversity depletion and extinction. However, the current pace of loss has sharply accelerated. Among the most overexploited species are marine fish, invertebrates, trees, tropical vertebrates hunted for bushmeat, and species targeted for the medicinal and pet trade. Human activities have significantly impacted ocean health, primarily through overfishing, although substantial variations exist at the country level. The overexploitation of marine habitats has emerged as the primary cause of the decline in marine resources, leading to significant declines in commercially valuable species, as well as other species affected by bycatch and excessive fishing. The decision to abandon a declining fishery heavily relies on the socioeconomic status of the fishers, with disadvantaged households being less inclined to withdraw. Moreover, local evidence indicates that proximity to markets and market demand better predict overfishing than population density. Utilizing participatory modeling approaches with increased stakeholder involvement at the local level is highly pertinent for sustainable natural resource governance, particularly in the context of fisheries management. [CircHive deliverable D1.1, source IPBES30 (2019)] ----- Luonnonvarojen käyttö ja hyödyntäminen: Ihmiskunnan johtama luonnonvaraisten eläinten hyväksikäyttö on kautta ihmiskunnan historian johtanut biologisen monimuotoisuuden ehtymiseen ja sukupuuttoon. Nykyinen tappiotahti on kuitenkin kiihtynyt jyrkästi. Ylihyödynnetyimpiä lajeja ovat merikalat, selkärangattomat, puut, villeläinten lihan vuoksi metsästetyt trooppiset selkärankaiset sekä lääke- ja lemmikkieläinkaupan kohteena olevat lajit. Ihmisen toiminta on vaikuttanut merkittävästi valtamerien terveyteen, pääasiassa liikakalastuksen kautta, vaikka maakohtaiset vaihtelut ovatkin merkittäviä. Meren elinympäristöjen liikakäyttö on noussut meren luonnonvarojen vähenemisen ensisijaiseksi syyksi, mikä on johtanut kaupallisesti arvokkaiden lajien sekä muiden sivusaaliista ja liiallisesta kalastuksesta kärsivien lajien merkittävään vähenemiseen. Päätös luopua taantuvasta kalastuksesta riippuu suuresti kalastajien sosioekonomisesta asemasta, ja heikommassa asemassa olevat kotitaloudet ovat vähemmän taipuvaisia ​​vetäytymään. Lisäksi paikalliset todisteet osoittavat, että markkinoiden läheisyys ja markkinoiden kysyntä ennustavat paremmin liikakalastuksen kuin väestötiheys. Osallistavien mallinnusmenetelmien hyödyntäminen ja sidosryhmien lisääntynyt osallistuminen paikallisella tasolla on erittäin tärkeää kestävän luonnonvarojen hallinnan kannalta, erityisesti kalastuksenhoidon yhteydessä.