The mitigation hierarchy refers to the sequence of actions taken to (1) anticipate and avoid impacts on biodiversity; (2) minimize or reduce impacts where avoidance is not possible; (3) rehabilitate or restore when impacts have occurred; and (4) – as a last resort – compensate or offset significant residual impacts (Figure 1). This concept is widely used throughout the world and is often embedded into national legislation as regards to environmental permitting. More specifically, the mitigation hierarchy calls for following the four steps when e.g., exploiting an area, with the aim to reach no net loss or biodiversity net gain (adapted from BBOP 201215): • First, avoidance measures to avoid generating impacts from the outset, such as careful spatial or temporal placement of elements of infrastructure, to avoid impacts on natural capital as much as possible (e.g., locating a project outside a Key Biodiversity Area). • Second, minimization measures to reduce duration, intensity and/or extent of impacts that cannot be completely avoided, as far as practically feasible (e.g., minimizing the spread of material and waste flows, scheduling of vegetation clearing at the appropriate time). • Third, restoration / rehabilitation measures to assist recovery of an ecosystem type that has been degraded, damaged, or destroyed by business activities (e.g., rehabilitation of a mining site or quarry). • As a last resort, offset measures to compensate for any residual significant, adverse impacts on natural capital that cannot be avoided, minimized and/or rehabilitated or restored, often implemented in order to achieve no-net-loss, or a net gain, of biodiversity. This may be achieved outside the immediate project area, through active biodiversity restoration or creation projects, or through averted risk/loss offsets which aim to prevent likely future risks of harm to (or losses of) biodiversity from occurring (Bull & Strange 201316). The latter option requires the definition of an appropriate counterfactual, in other words determining what would have happened without the offset. Examples of averted-loss offsets include the expansion of a protected area network in areas under pressure from third parties. Above and beyond, additional conservation measures may also be undertaken. These refer to voluntary probiodiversity measures that may be undertaken by companies. These are not linked to the company’s negative impacts on biodiversity but may play an important role in its biodiversity strategy. Ecological equivalency: It reflects the concept of ‘like-for-like’ when measuring the different components or aspects of biodiversity. When considering gains and losses within the mitigation hierarchy and / or developing a biodiversity account, one cannot sum changes in one species with another. That is, only the same types of ecosystems or taxa can be compared within an assessment. --- Lieventämishierarkia viittaa toimien sarjaan, joka on toteutettu (1) ennakoida ja välttää vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen; (2) minimoimaan tai vähentämään vaikutuksia, jos välttäminen ei ole mahdollista; (3) kunnostettava tai kunnostettava, kun vaikutuksia on tapahtunut; ja (4) – viimeisenä keinona – kompensoi tai kompensoi merkittäviä jäännösvaikutuksia (kuva 1). Tätä käsitettä käytetään laajalti kaikkialla maailmassa, ja se on usein sisällytetty kansalliseen ympäristölupia koskevaan lainsäädäntöön. Tarkemmin sanottuna lieventämishierarkia vaatii seuraamaan neljää vaihetta esimerkiksi aluetta hyödynnettäessä, jotta ei saavuteta nettohävikkiä tai biologisen monimuotoisuuden nettohyötyä (mukautettu BBOP 201215:stä): • Ensinnäkin välttämistoimenpiteet, joilla vältetään alusta alkaen vaikutukset, kuten huolelliset alueelliset tai ajalliset vaikutukset infrastruktuurin elementtien sijoittaminen, jotta vältetään mahdollisimman paljon luonnonpääomaan kohdistuvia vaikutuksia (esim. hanke biologisen monimuotoisuuden avainalueen ulkopuolella). • Toiseksi minimointitoimenpiteet sellaisten vaikutusten keston, voimakkuuden ja/tai laajuuden vähentämiseksi, joita ei voi olla välttää kokonaan, niin pitkälle kuin se on käytännössä mahdollista (esim. materiaali- ja jätevirtojen leviämisen minimoiminen, kasvillisuuden raivauksen ajoittaminen sopivaan aikaan). • Kolmanneksi ennallistamis-/kunnostustoimenpiteet, joilla edistetään huonontuneen ekosysteemityypin elpymistä, vaurioitunut tai tuhoutunut liiketoiminnassa (esim. kaivosalueen tai louhoksen kunnostaminen). • Viimeisenä keinona kompensoida toimenpiteitä jäljellä olevien merkittävien haitallisten luonnonvaikutusten kompensoimiseksi pääomaa, jota ei voida välttää, minimoida ja/tai kunnostaa tai ennallistaa, usein toteutettu sen vuoksi saavuttaa biologisen monimuotoisuuden nettohäviötä tai nettohyötyä. Tämä voidaan saavuttaa välittömän hankealueen ulkopuolella, Aktiivisilla biologisen monimuotoisuuden ennallistamis- tai luomishankkeilla tai vältetyillä riskien/menetysten kompensoinnilla, joilla pyritään estää todennäköisten tulevien biologisen monimuotoisuuden haittojen (tai häviämisen) riskien esiintymisen (Bull & Strange 201316). Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää sopivan kontrafaktuaalin määrittelyä, toisin sanoen sen määrittämistä, mikä olisi ovat tapahtuneet ilman korvausta. Esimerkkejä vältetyn tappion kompensoinnista ovat suojellun alueen laajentaminen verkkoon kolmansien osapuolten painostamilla alueilla. Tämän lisäksi voidaan toteuttaa myös muita suojelutoimenpiteitä. Nämä viittaavat vapaaehtoisiin monimuotoisuuden edistämistoimiin, joihin yritykset voivat ryhtyä. Nämä eivät liity yhtiön negatiiviseen vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen, mutta sillä voi olla tärkeä rooli sen biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa. Ekologinen vastaavuus: Se heijastaa "samankaltaisen" käsitettä mitattaessa eri komponentteja tai biologisen monimuotoisuuden näkökohtia. Kun otetaan huomioon voitot ja tappiot lieventämishierarkiassa ja/tai kehittämisessä biologisen monimuotoisuuden tilillä ei voida laskea yhteen lajien muutoksia toiseen. Eli vain samantyyppisiä ekosysteemejä tai taksoneja voidaan verrata arvioinnissa.